Veikko oli yli 20 vuotta äitinsä omaishoitaja äidin kuoleman saakka. Siksi sivuilla on paljon omaishoitoa käsitteleviä juttuja (ja kohta tulee lisää). Omaishoitajamiehen blogi jatkuu vähitellen vieläkin.
Hoidin laitoskuntoista äitiäni kotona kaksikymmentä vuotta. Pitkään pidin vain muutaman vapaapäivän vuodessa.
Eihän niitä laki aiemmin omaishoitajalle suonut lainkaan, vaikka laitoskuntoisen ihmisen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä.
Kun väsymykseni yltyi, aloin pitämään entistä enemmän omaa lomaa.
Viime syksynä sain äidilleni sairaalapaikan kolmeksi viikonlopuksi kuussa.
Se oli huomattava parannus tilanteeseen, mutta kun joudun nyt hoitamaan laitoskuntoista äitiäni kaksi viikkoa yhteen menoon, mietin, kuinka kauan jaksan ja kuinka kauan siedän tilannetta. Joskus tekee mieli elää omaa elämää.
Ehkä tilanne johtaa siihen, että laitan äitini vakituisesti laitokseen.
Tilanne on absurdi: yhteiskunnalla on varaa ottaa vanhus jokapäiväiseen laitoshoitoon, mutta yhteiskunnalla ei ole varaa suoda omaishoitajalle jokaviikonloppuista hengähdystaukoa.
Yksinkertainen ynnälasku kertoo, kumpi olisi yhteiskunnalle huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Mutta kun sairaalat toimivat byrokratiaan yhdistettyjen tiukkojen tuloslaskelmien mukaan, inhimilliseen joustoon ei ole varaa, vaikka inhimillistä tahtoa olisikin.
Hyvä esimerkki tästä on se, että kun ruoka tulee keskuskeittiöstä valmiiksi annosteltuna, potilas ei voida saada enempää ruokaa kuin mitä yhdelle lautaselle mahtuu.
Voimattoman raivon vallassa täytyy vain yrittää selittää rauhallisena: ”Äiti, laitoksessa sinä et voi saada toista lautasellista riisipuuroa, vaikka sitä kuinka pyytäisit.”
On liikuttavaa, kuinka kaikki poliitikot kertovat haluavansa puolustaa hyvinvointivaltiota ja parantaa sairaiden vanhusten asiaa.
Miksi sitten tilanne on sellainen, että sairaalle vanhukselle ei löydy Helsingistä hoitopaikkaa joka viikonlopuksi?
Onko hyvinvointivaltiossa mahdollista järjestää vanhuksille oikeus toiseen lautaselliseen riisipuuroa?
Veikko Tarvainen
Omaishoitaja
Helsingin Sanomat 20.3.2007
|