Joogaohjaaja - Toimittaja
Omaishoitoa ja äijäjoogaa
Veikko Tarvainen, 52, on ollut äitinsä omaishoitajana vuodesta 1987. Parin vuoden mittaiseksi luultu omaishoitotaival on venynyt kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Noihin vuosiin mahtuu omaishoidon lisäksi paljon muutakin – kuten mielipidekirjoituksia ja äijäjoogaa.
Omaishoitajaksi
Vuonna 1987 Veikko Tarvainen oli 31 -vuotias ja juuri valmistumassa yliopistosta palattuaan Pariisista parin vuoden stipendimatkalta. Suunnitelmissa oli kirjoittamista ja maailmalla matkustelua. Toisin kuitenkin kävi. Veikon yksityisyrittäjänä työskennellyt äiti Salme sairastui ja joutui ennenaikaiselle eläkkeelle. Salmen mies, Toivo – Veikon isä - oli kuollut aiemmin.
- Eläkkeelle joutuminen oli kova kolaus äidille. Olin ennen isäni kuolemaa hoitanut häntä jonkin aikaa. Mutta minusta tuntui, etten ollut hoitanut tarpeeksi. Tämä vaikutti siihen, että päätin ryhtyä äitini omaishoitajaksi, kertoo Veikko.
Omaishoitotaivalta on nyt kestänyt yli kaksikymmentä vuotta ja Salme Tarvaisesta on pikku hiljaa tullut vuodepotilas, joka tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa.
Omaishoitotyö vaatii veronsa ja jotta Veikko jaksaisi omaishoitajana, Salme käy nykyään säännöllisesti viikonloppuisin intervallihoidossa.
- Välillä mietin, olisiko äiti pitänyt laittaa aikaisemmin intervallihoitoon. Toisaalta hoitopaikan löytäminen ei ole helppoa. Äidille on selvästi parempi olla kotona, Veikko kertoo ajatuksistaan.
Ristiriitaisia tunteita
- Omaishoitajuus vie paljon energiaa. Yölläkin joutuu heräämään. Yöt ovatkin yleensä rasittavimpia, kertoo Veikko omaishoitajan arjesta ja jatkaa
- Kun omaishoitajavaelluksesta tuli paljon pidempi kuin luulin, omaishoitajuuden rasitukset alkoivat näkyä minussa, vaikka olin nuori. Pahimmillaan olin hermostunut, uupunut ja vihainen. Rakkaus ja viha ovat lähellä toisiaan.
En jaksaisi hoitaa äitiäni, ellen pitäisi hänestä niin paljon – ja ellei äiti olisi niin hyväsydäminen, pohtii Veikko.
Koko kaksikymmenvuotisen omaishoitajamatkan ajan Veikolla on ollut sama naisystävä. Suhde on kuitenkin toiminut Veikon omaishoitajuuden ehdoilla.
- Olen välillä ajatellut, että asuisimme kolmistaan; minä, äiti ja naisystäväni, mutta se ei ehkä onnistuisi. Tällä hetkellä elän päivän kerrallaan, toteaa Veikko.
Mielipidekirjoituksia
Vapaana toimittajana Veikko on tottunut tuomaan mielipiteitään julki kirjoittamalla. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on julkaissut vuosien varrella useita Veikon mielipidekirjoituksia. Omaishoitoa koskevat kirjoitukset alkoivat vuoden 2000 tienoilla, samana vuonna kun Veikon äiti sai infarktin, joka vei osittain liikunta- ja puhekyvyn.
- Kirjoitukseni ovat johtaneet toimintaankin. Kun kerran pyysin kaupungilta tilapäishoitoapua, sain vastauksen, että hoitoa on mahdotonta toteuttaa pyytämälläni tavalla. Sitten yhtenä päivänä sairaalasta soitettiin ja sanottiin, että kaikki on järjestettävissä. Olivat lukeneet epäkohtaa kritisoivan kirjoitukseni päivän lehdestä, toteaa Veikko tyytyväisenä.
- Olen joskus pelännyt, että seuraako kirjoituksistani jotain huonoa –esimerkiksi äidin kohtelussa - mutta en ole havainnut sellaista. Päinvastoin kun olen kirjoittanut karun asiallisesti, luulen, että minä ja äitini olemme saaneet siitä jonkin verran henkilökohtaista etua. ”Ei oikeutta saa, ken ei sitä itse hanki” -periaate on pelottavan usein totta sosiaali- ja terveyspuolella.
- Kirjoittamisesta tulee hyvä olo, se on parempi vaihtoehto kuin puida nyrkkiä taskussa. Koska kirjoituksilla on vaikutusta, kehotan kaikkia omaishoitajia kirjoittamaan! Ei siinä mikään Runeberg tarvitse olla. Yllättävän hyvin omaishoitokirjoitukset otetaan yleisönosastoissa vastaan. Mitä henkilökohtaisemmin kirjoittaa, sitä paremmat julkaisumahdollisuudet.
Aloitin vähän aikaa sitten internetissä omaishoitajamiehen blogin. Jos sellaisia syntyisi enemmän, ehkä päättäjät ymmärtäisivät paremmin omaishoitajien asiaa.
Äijäjoogaa
Omaishoitotyön mukanaan tuomasta henkisestä ja fyysisestä uupumuksesta kärsiessään Veikko löysi avukseen joogan. Veikko on kouluttautunut joogaohjaajaksi Suomen Joogaliitossa. Joogasta on ollut apua myös Veikon äidille.
- Äidilleni oli suuri järkytys, kun eräänä päivänä hän ei kyennyt enää nousemaan kylpyammeeseen. Ajattelin, että yrittänyttä ei laiteta ja niin aloin tehdä äidin kanssa kevyitä venytyksiä lattialla ja tuolilla. Jo muutaman viikon jälkeen äiti pääsi taas yksin kylpyammeeseen, kertoo Veikko.
Harrastaessaan joogaa Veikko havaitsi, että hän oli usein ainoa mies kymmenien naisten joukossa. Tilanne hämmensi aluksi, mutta siihen tottui pian. Koska jooga sopii kaikille, Veikko päätti tehdä jotain miesten saamiseksi joogan pariin ja kehitteli niin sanotun äijäjoogan.
- Äijäjooga on vähemmän vakavampaa ja rennompaa kuin jooga yleensä. Miesjoogaryhmässä myös saadaan ja annetaan eräänlaista vertaistukea. Yhteisöllisyyttä syntyy äijäjoogien keskuudessa, kertoo Veikko
- Jos jooga terminä on vieras, voi puhua vaikka venyttelystä. Äijäjoogassa mies rentoutuu ja löytää lempeämmän puolen itsestään. Osa oppii paremmin hengittämään ja nukkumaan.
Veikko on saanut paljon positiivista palautetta äijäjoogasta, joka on nyt levinnyt ympäri Suomen sellaisten miesten keskuuteen, jotka eivät muuten olisi ikinä ryhtyneet venyttelemällä vapauttamaan kireitä lihaksiaan. Eräs eläkeläinen kertoi, että autolla ajo on nyt helpompaa, kun pää kääntyy taas. Toinen iloitsi siitä, että nyt pystyy itse pesemään selkänsä, kun käsi taipuu taas taakse. Parhaimmillaan kevyet venytykset saavat aikaan tällaisia pieniä ”ihmeitä”.
Hiljattain Veikko ryhtyi yrittäjäksi yhdessä naisjoogaan erikoistuneen Malla Rautaparran kanssa. He perustivat Helsingin Kamppiin yhteisen joogasalin, nimeltään Joogatupa, Studio Manipura. Yrittäjänäkin Veikko toimii omaishoidon ehdoilla. Jos tilanne vaatii, jooga jää vähemmälle. Usein kotoa pois ollessa mielessä pyörii ajatus, miten äiti pärjää.
- Fyysisesti en olisi jaksanut ilman joogaa. Joogan avulla olen oppinut tuntemaan paremmin omaa kehoni, jännittynyt mieleni on vähemmän jännittynyt. Joogan jälkeen olo on aina auvoisempi, kertoo Veikko.
- Itse asiassa joogaterminologialla puhuen jokainen omaishoitaja on joogi, tarkemmin sanottuna bhaktijoogi. Se tarkoittaa ihmistä joka auttaa muita ihmisiä.
Mennyt ja tuleva
- Vaikka omaishoito on ollut raskasta, olen vaikeista sisäisistä vaikeuksista huolimatta tyytyväinen valintaani olla omaishoitaja. Tunnen tyytyväisyyttä myös siitä, että vaikeuksien vuoksi jouduin terapiaan tai oikeammin sanottuna: onneksi pääsin terapiaan, niin psykoterapiaan kuin psykodraamaan. Se on avannut uudenlaisen tavan tarkastella itseä, muita ja maailmaa. Haluan aina antaa tunnustuksen tärkeille tassuterapeuteille: Pellelle, Misselle, Villelle ja Venlalle eli niin edesmenneille kuin eläville kissaopettajilleni.
- Äitini sanoi kerran, että yksinäisyys tappoi isäni. Aion olla äitini tukena niin kauan kuin se on mahdollista itseäni liikaa uhraamatta. Kaikki on väliaikaista ja loppuu joskus. Se on hyvä, joskin välillä vaikea muistaa. Kovista kokemuksista voi oppia kaikenlaista jos ei katkeroidu. Katkeroituminen on hyvin ymmärrettävää, jos ei saa tukea yhteiskunnalta tai ystäviltä, pohtii Veikko.
Juha Viitanen
Lähellä –lehti 3/2008
Omaishoitajat ja Läheiset –Liitto
www.omaishoitajat.fi
Lisää tietoa
www.veikkotarvainen.fi
Omaishoitajamiehen blogi http://hoitaja.vuodatus.net/
|