Onko meillä aikaa inhimillisyyteen?
Matkustan lauantai-iltapäivänä bussilla Mannerheimintietä. Olen sopinut, että ystävättäreni hyppää kyytiin Tilkan sairaalan kohdalla. Kun bussi on pysäkillä, ystävätär juoksee kaikin voimin 30 metrin päässä pysäkistä. Pyydän kuskia odottamaan tarvittavat 15 sekuntia. Turhautunut kuski manailee tiukkoja aikatauluja ja aikoo jatkaa matkaa. Vetoan kuljettajaan, että ystävätär on vaarassa myöhästyä kummitytön rippijuhlista. Äkäisenä kuljettaja päättää odottaa tarvittavat sekunnit, jotta läähättävä ystävä pääsee bussiin.
Ymmärrän hyvin kuljettajien aikataulustressin.
Mutta en ymmärrä, miksi näin on päätetty. En ymmärrä, miksi melkein kaikki toiminta on nykyään aikataulutettu epäinhimillisen tehokkaaksi. Ehkä se tuo meille muutaman euron lisää. Mutta se merkitsee yhä stressaantuneempia kansalaisia. Jos hellittäisimme hieman, olisimme vähän hitaampia ja vähän rennompia, olisimme varmasti tyytyväisempiä.
Mutta onko niin, että kovassa kansainvälisessä kilpailussa siihen ei ole varaa?
Ennen kuin poistun bussista, kiitän kuljettajaa. Hämmästyn. Hän hymyilee.
Veikko Tarvainen
HS. 1.9.2010.
Ikävä ja hauska hyväntekeväisyys
Ikävä ja hauska hyväntekeväisyys Mistä mahtaa johtua, että samat tahot, jotka kannattavat kerjäämisen kieltämistä, harrastavat innokkaasti julkista hyväntekeväisyyttä juhlineen? Kummassakin on kyse hyvin yksilökeskeisestä köyhäinhoidosta.
Veikko Tarvainen
HS 9.8. 2010
Villin Lännen paluu?
Yli kaksi vuotta sitten Kauhajoen koulusurmien jälkeen, vuosi ennen Sellon joukkosurmaa, pääministeri Matti Vanhanen ehdotti yksityishenkilöiden käsiaseiden kieltämistä. Järkevä ehdotus, joka ei luonnollisestikaan poistaisi kaikkia veritekoja.
Kuinka monta joukkomurhaa vielä tarvitaan ennen kuin päättäjät uskaltavat päättää edes aselain radikaalisti vesitetystä esityksestä? Mikä on päättäjien vastuu? Eikö ammunnan harrastajille riitä, että heille suodaan oikeus räiskiä pyssyillään valvotuissa sisätiloissa? Emmehän enää elä Villin Lännen aikoja. Vai elämmekö?
Veikko Tarvainen
HS 8.7.2010
(6.7. mies surmasi kolme miestä Porvoossa)
Auttaako vaikeneminen vanhuksia?
Yksikönjohtaja Sabah Hawas kirjoitti (HS 8.6.), että jatkuva kielteinen kirjoittelu vanhusten hoitotyöstä nakertaa hoitajien jaksamista. En ole huomannut, että esimerkiksi osastojen pissanhajusta olisi arvosteltu hoitajia vaan kritiikin kohde on ollut resurssien riittämättömyys.
Miksi asiat pahenevat päättäjien puheista, raporteista ja omaisten huolestuneista kirjoituksista huolimatta? Onko muuta syytä kuin raha?
Ilman kriittisiä kirjoituksia, asiat olisivat varmasti vieläkin huonommin.
Se, että asiat ovat monessa maassa huomattavasti huonommin, tuskin lohduttaa kovin paljoa sänkyyn sidottua suomalaista vanhusta. Sellaistakin on, kun hoitajia ei ole tarpeeksi.
Veikko Tarvainen
Entinen omaishoitaja
HS 9.6.2010
Kun KEPU saa kerjätä, miksei kerjäläiset?
Pääministeri Matti Vanhanen kehotti kansalaisia olemaan antamatta rahaa kerjäläisille.
Kun Vanhasen oma puolue ja muut puolueet ovat onnistuneet salaisemmin ja modernimmin kerjäysmuodoin keräämään huomattavasti suurempia summia kuin perinteiset kerjäläiset, tulisiko loogisuuden nimissä katkaista myös puolueiden kerjuusauva?
Vai pitäisikö myös puolueita köyhemmille kerjäläisille suoda kerjuuoikeus?
Veikko Tarvainen
HS 2.6.2010
Koska vartijat tulevat kouluihin?
Vierailin ruuhkaisella poliklinikalla lauantai-iltana. Hätkähdin, kun näin parin tunnin aikana kolme kookasta vartijaa. Toki tajusin, että he suojelevat hyvin tärkeää työtä tekeviä ihmisiä ja potilaita.
Mutta mietin: mihin me oikein olemme menossa?
Muutama vuosi sitten hätkähdin, kun ruokakauppoihin tuli vartijat. Nyt siihen on jo tottunut. Nyt se on ”normaalia”.
Ovatko koulut vartijoiden seuraava työmaa Suomessa? Ulkomaisia esimerkkejä on jo olemassa.
Mitä muuta voisimme tehdä kuin lisätä vartijoita sinne ja tänne?
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset 29. 5. 2010
Eikö haudoiltakaan löydy hiljaisuutta?
Hiljennyn isäni ja äitini haudalla Maunulan uurnalehdossa. Yht’äkkiä kuulen takaani kovaäänistä keskustelua. Käännyn ja näen kaksi keski-ikäistä sporttista naista virtaviivaisissa värikkäissä trikoissaan. He lenkkeilevät pitkin hautausmaan käytävää ja juttelevat hyvin kuuluvasti eilisen ravintoillan gourmet-iloista. Ilmeisesti uurnalehto on heille oikopolku.
Elämämme muuttuu yhä kiivastahtisemmaksi ja ainakin näennäisesti yhä tehokkaammaksi. Vaikka emme haluaisikaan vastustaa kyseistä ”kehitystä”, emmekö voisi säästää edes hautuumaille hiljaisuutta, kohtuullisuutta ja kohteliaisuutta?
Veikko Tarvainen
HS 12.5.2010
Luokaa lumet hautuumaaltakin!
Maunulan uurnalehto on kaunis, hyvin hoidettu hautuumaa. Henkilöstö on siellä ystävällistä. Mutta tämä tavattoman luminen talvi aiheuttaa ongelmia Maunulassakin.
Olen jo useamman kerran joutunut puhdistamaan isäni ja äitini melkein kokonaan lumeen hautautuneen hautakiven. Viime sunnuntai (21.2.) oli minullekin liikaa. Useat haudat olivat täysin lumen peitossa. Viidentoista asteen pakkasessa jouduin kahlaamaan lumessa monta metriä polvia myöden vanhempieni haudalle.
Oletan kyseen olevan seurakunnan säästöistä.
Kun kyse on vainajien ja elävien – elämän ja kuoleman - kunnioituksesta, toivon, että lumet luotaisiin hautuumaalta.
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset 6.-7.3. 2010
Mitä köyhyys on?
Onko olemassa köyhempää ihmistä kuin vielä verotuksenkin jälkeen hyvätuloinen, joka valittaa veronkannon ankaruutta?
Veikko Tarvainen
HS 15.2.2009
Kuka lämmittää ilmastoa?
Viime aikoina on kritisoitu paljon Kööpenhaminan ilmastokokouksen päättäjiä.
Mutta onko vika vain heissä?
Käsi sydämelle: kun me tavalliset taapertajat starttaamme automme tai kiinnitämme iloisin ilmein turvavyön lentokoneen istuimeen ja monin muin arjen normaaleina pidetyin tavoin kasvatamme hiilijalanjälkeämme, olemmeko kovinkaan paljon parempia kuin Kööpenhaminan ilmastobyrokraatit?
Veikko Tarvainen
HS 11.1.2010
Pyörän valo pelasti minut
Tyhmyyttäni ja laiskuuttani ajoin pitkään pyörällä ilman valoja. Välillä kaduilla tuli läheltä piti tilanteita.
Onneksi löysin lampun, jossa on liiketunnistin. Se on kätevä: lamppu syttyy, kun pyörä liikkuu ja lamppu sammuu, kun liike sammuu.
Lamppu on pelastanut minut ainakin jo kerran lähes varmalta kolarilta. Ajoin pimeässä pitkin Keskuspuistoa lähellä Steiner-koulua. Mäkisessä mustassa mutkassa minua vastaan tuli kovaa vauhtia lamputon mustapukuinen mies mustalla maastopyörällä. Ilman pyöräni valoa emme varmaankaan olisi ehtineet havaita toisiamme ajoissa. Todennäköisesti silloin pyörät ja kovat päät olisivat kolisseet kovaa yhteen.
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset 20.12.200
Päättäjät mukaan säästötalkoisiin!
Helsinki aikoo säästää lakkauttamalla kirjastoja, kouluja, päiväkoteja, nuorisotiloja, liikuntapaikkoja ja terveysasemia. Tällaiset säästöt koskevat kovimmin vähäosaisiin.
Löytyisikö säästökohteita Helsingin hallinnosta, byrokratian lonkeroista? Voisivatko päättäjät kohdistaa säästötoimia itseensä?
Kaupungin edustuskulujen karsimisesta ei syntyisi valtavia taloudellisia säästöjä, mutta se olisi merkittävä moraalinen viesti, että myös hyväosaiset olisivat mukana säästötalkoissa. Jos Vichy-vesi korvaisi konjakit, silloin myös kansaneliitinterveys voisi kohentua.
Veikko Tarvainen
Ilta-Sanomat 8.12.2009
Lakkauttaminenko on sitä välittämistä?
Kokoomuksen johto on painottanut, että ihmisten pitäisi huolehtia enemmän toisistaan, koska siten selvitään monista ongelmista.
Miten ylevään periaatteeseen sopii se, että Kokoomuksen johdolla ollaan nyt lakkauttamassa useampaa pientä kirjastoa, koulua, päiväkotia, nuorisotilaa, liikuntapaikkaa ja terveysasemaa?
Veikko Tarvainen
HS 28.11.2009
Vanhuksille ihmisarvoa
Viimeistään nyt lääninhallitusten raporttien jälkeen me kaikki tiedämme vanhustenhoidon häpeällisen tilan. Mutta olemmeko valmiita uhraamaan omastamme jotain, jotta saisimme omille vanhuksillemme ihmisarvoisemman elämän ehtoon?
Kun olemme keskittyneet kasvattamaan henkilökohtaista kuluttamista, olemme syrjineet ja syrjäyttäneet vanhuksia ja muita vähemmän kulutuskykyisiä kansalaisia. Kun suurin osa meistä on jonain päivänä avuton vanhus, eikö kannattaisi itsekkäistäkin syistä tehdä jotain todellista vanhustenhoidon hyväksi? Ennen viime vaaleja kaikki puolueet olivat tästä liikuttavan yksimielisiä.
Olin sairaan äitini omaishoitaja hänen kuolemaansa saakka, koska en halunnut äidin kärsivän loppuelämäänsä laitoksessa. Kun omaishoitajan palkkio on hyvin pieni ja lomien pitäminen hyvin vaikeaa, oma elämä jäi osin elämättä.
Jollei ole rikas, on kyse pirullisesta pulmasta: joko vanhus kärsii – tai omaishoitaja kärsii ja väliin kärsii molemmat, kun omaishoitajan hermo kiristyy liikaa liian kovan paineen alla.
Voisimmeko yrittää ratkaista asioita yhteisvastuullisemmin? Vaikka oma kukkaro silloin hivenen kutistuisi, olisimme kuitenkin ehkä vähän tyytyväisempiä itseemme ja elämäämme.
Veikko Tarvainen
Ex-omaishoitaja
HS 11.9.2009
Koska hyvätuloiset tulevat lamatalkoisiin?
Vantaa leikkaa syyskuun alusta 7 – 10 prosenttia omaishoitajien pieniä palkkioita. Uusia omaishoitajia ei enää palkata tänä vuonna Vantaalle.
Usein oman hyvinvointinsa kustannuksella, kaikessa hiljaisuudessa, kymmenet tuhannet omaishoitajat hoivaavat laitoskuntoisia vanhuksia ja vammaisia kotona. Näin yhteiskunta säästää todella suuria summia sairauskuluissa.
Seuraavatko monet kunnat laman varjossa Vantaan häpeällistä esimerkkiä?
En ole koskaan tehnyt raskaampaa työtä kuin kotona hoitaessani sairasta äitiäni ympärivuorokautisesti hänen kuolemaansa saakka. En ole koskaan saanut työstä niin pientä palkkiota. Sanalliset päänsilitykset eivät auttaneet taloudellisessa ahdingossani.
Miksi nyt, kuten aina ennenkin, leikataan niiltä, joilla vähiten on? Miksei supisteta edes vähää niiltä, joiden ongelma on liika mammona ja liika materia? Juuri heidän itara ahneus aiheutti taas kerran taloudellisen taantuman.
Veikko Tarvainen
Ex-omaishoitaja
HS 28.7.2009
Kaupunki puolitti omaishoitajan palkkion, Kela alensi eläkettä 35 prosenttia
Kun aiemmin hoidin laitoskuntoista äitiäni ympärivuorokautisesti ympäri vuoden, sain suurimman omaishoitajalle Helsingissä myönnettävän bruttopalkkion, 1 200 euroa kuukaudessa.
Kun väsähdin, laitoin äitini viikonlopuiksi sairaalahoitoon. Sen takia kaupunki puolitti omaishoitopalkkioni. Samasta syystä Kela alensi äitini kansaneläkettä 35 prosenttia, kun Kela poisti kansaneläkkeen erityishoitotuen.
Kansaneläkkeen hoituen ehtona on yhtäjaksoinen 16 päivän kotijakso. Jos eläkeläinen on kuukaudessa 16 peräkkäistä päivää kotona ja 15 päivää laitoksessa, hän säilyttää hoitotuen.
Jos hän on yhtenä päivänä viikossa sairaalassa ja 27 päivää kuukaudessa kotona, hän menettää kansaneläkkeen hoitotuen.
Eikö kansaneläkelain kafkamaisia pykäliä 42a ja 42b voisi muuttaa inhimillisemmiksi?
Kun äitini on nyt neljänä viikonloppuna sairaalahoidossa, siitä kertyy kuukausittain hoitomaksuja runsaat 400 euroa eli noin 80 prosenttia hänen eläkkeestä. Jos maksan äidin sairaalakulut omaishoitajan nykyisestä nettopalkkiostani, siitä jää käteen 62 euroa kuukautta kohden.
Viikonloppuvapaita viettävän omaishoitajan on oltava aika hyvätuloinen tai hänellä on oltava hyväntahtoisia, hyvätuloisia sukulaisia, jotta hän voi toimia omaishoitajana.
Veikko Tarvainen
Omaishoitaja
HS 13.12.2007
Maksukaton ylittymisestä tulisi kertoa potilaalle
Maksukatto on hieno asia. Kun terveyskeskus- ja sairaalakulut ylittävät 590 euroa vuodessa, asiakkaan maksut poistuvat tai pienevät huomattavasti.
Jonkin aikaa olen ihmetellyt, miksi äitini suuret sairaalakulut eivät pienene tänä vuonna kuten ennen. Nyt sain selville, että maksukaton täyttymisestä ei enää ilmoiteta asiakkaalle kuten aiemmin.
Kuulemma syy on siinä, että maksukattoasioiden hoitamisessa on ollut tänä keväänä kaaos henkilöstöpulan vuoksi.
Jos en olisi kysynyt asiaa, olisin joutunut maksamaan 600 euroa liikaa sairaalalaskuja. Ennestään olin tietämättömänä maksanut 200 euroa liikaa laskuja.
Kaupungin virkailijan mukaan pääkaupunkiseudulla on tuhansia ihmisiä, jotka ovat maksaneet satoja euroja liikaa sairaalalaskuja. Kun he eivät tiedä turhista laskuista, he eivät voi vaatia oikeuksiaan. Jos asiasta ei tiedoteta, he eivät saa koskaan rahojaan takaisin.
Jos maksukatosta ei tiedoteta, tuhannet kaupunkilaiset tulevat edelleen maksamaan satoja tai tuhansia euroja liikaa kaupungille. Kyse on usein huonokuntoisista vanhuksista, joiden ei voi olettaa olevan tarkkaan selvillä kaupunginhallinnon viimeisistä muutoksista. Moni luulee, että viranomaiset ilmoittavat maksukaton täyttymisestä kuten ennen.
Jo kolmen viikon sairaalahoito merkitsee maksukaton täyttymistä.
Aiemmin sairaalalaskuissa oli puhelinnumero, josta saattoi kysyä neuvoa laskuasioista. Nyt oikeiden numeroiden löytäminen kaupungin hallinnosta vaatii aikaa ja aktiivisuutta.
Henkilöstöpulan lisäksi kyse on ehkä myös esimiestason virkamiesten välinpitämättömyydestä. Vai onko kyse säästötoimesta, jolla kaupunki kavalasti kasvattaa kassaansa?
Jos niin on, ei se liene laitonta, mutta ei se reiluakaan ole.
Veikko Tarvainen
Omaishoitaja
HS 21.6.2007
Nainen, kahva ja raitiovaunu
Riennän ruuhkassa kolmosen raitiovaunuun Lasipalatsin edessä. Yht´äkkiä joku pukkaa kylkeeni. Ärsyttää, kun joku etuilee. Katson sivulleni ja ällistyn: valoisa ikäihminen hymyilee käsi kietoutuneena olkavarteni ympäri. Samalla hän sanoo: ”Voinko ottaa teistä tukea, että pääsen turvallisesti raitiovaunuun.” Soperran hämillisenä, että kyllä ja äimistelen edelleen. Kysehän on kuuluisista, ainakin kertaalleen korjatuista matalalattiaraitiovaunuista.
Hyväkuntoiselta näyttävä nainen kertoo, että matalalattiaraitiovaunuun on turvatonta tulla, kun oven vieressä oleva kahva ei ole näkyvillä. Kahva on katseelta piilossa vaunun sisäpuolella. Katson avoinna ammottavaa leveää oviaukkoa toisin, uusin, ikäihmisen silmin.
Matka iloisen ikäihmisen kanssa taittuu antoisasti. Nainen on juuri ostanut Helsingin historiaa käsittelevän kirjan. Sen innoittamana 68 vuotta sitten Helsinkiin muuttanut valkohapsinen rouva alkaa kertoa omaa Helsinki-tarinaansa. Kuuntelen kiitollisena.
Jotta kaupungin keskusta ei kuuluisi vain nuorille ja keski-ikäisille, jotta eri sukupolvet voisivat kohdata toisensa muuallakin kuin laitoksissa, kahvat kannattaisi laittaa kohdalleen.
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset toukokuu 2007
Tuhoava arkkitehtuuri
Viime sodassa ilmapuolustus pelasti Helsingin punakoneiden tuholta.
Nobel-kirjailija Joseph Brodsky totesi, että toisen maailmansodan pommitusten tuhot Euroopassa eivät ole mitään verrattuna siihen hävitykseen, mitä arkkitehdit saavat aikaan.
Makasiinit eivät olleet Helsingin kaunein rakennus, mutta ne olivat ihmisen mittaisia. Kylmien, kolkkojen, korkeiden ja korskeiden lasitalojen siimeksissä sikiää henki, joka saa ihmiset ryhtymään mielettömiin tuhotekoihin. Vaikkapa polttamaan rakennuksia.
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset 5.7.2006
Sorsat antoivat liikennekasvatusta
Ajan pyörällä Taivallahden rantaa pitkin sunnuntaina. Vasemmalla kimmeltää veet ja oikealla avautuu Sibeliuspuisto.
Yht´ äkkiä yllätyn, kun kymmenkunta sorsaa alkaa ylittää ajotietä Sibeliuspuistoon päin. Sorsat lyllertävät hitaasti ja arvokkaasti.
Pari erityisen rauhallista lajitoveria pysähtyy keskelle katua ja miettii hetken, palatako rantavesiin. Mutta tuumailun jälkeen hekin jatkavat tyynesti matkaa puiston puolelle.
Vielä enemmän yllätyn, kun ensimmäinen auto pysähtyy rauhallisesti sorsien eteen, ja sitten toinen, ja kolmas, ja neljäs.
Autoilijaakin hymyilyttää sorsien verkkainen retki.
Tällainen ihmisen rauhallisuus olisi tuskin ollut mahdollista arkena, ainakaan missään vilkkaammalla raitilla. Sorsat antoivat hyvän liikennekasvatusoppitunnin.
Veikko Tarvainen
HS 19.9.2006
Vapaa koira ja pyöräilijä
Pyöräilen Keskuspuiston lumista, vähän liukasta tietä. Ohitan naisen, jonka koira juoksee vapaana noin 30 metrin päässä. Ajan varovasti tien toista reunaa, kun lähestyn pientä koiraa.
Juuri kun olen suunnilleen takatassun kohdalla, koira hyppää yllättäen etupyörän eteen. Jarrutan niin voimakkaasti kuin voin. Pyörä pysähtyy karvan päähän koirasta.
Jos vauhtini olisi ollut vähän vinhempi, ainakin koiran olisi käynyt kalpaten, kun 90 kiloa ihmis- ja metallimassaa olisi vyörynyt sen ylitse.
En vastusta sitä, että koirat kulkevat vapaasti ulkoiluteillä. Mutta omistajalla pitäisi silloin olla sellainen kosketus koiraan, että hän voi pysäyttää lemmikkinsä tarvittaessa nopeasti. Pyöräilijän lähestyessä näin kannattaisi menetellä etukäteen.
Veikko Tarvainen
Pyöräilijä
HS 27.2.2006
Keventäkää Finnairin koneita
Tämä ei ole elämäni ankarin vastoinkäyminen tai sen suurin epäkohta, mutta kirjoitan, koska asialla on yleisempääkin ulottuvuutta. Vaikuttaa siltä, että Finnairin lennoilla on vaikeaa saada kasvisvälipalaa.
Matkustin joku aika sitten Finnairin koneella Ouluun esittelemään äijäjoogaa. Minulle annettiin ystävällisesti muoviin pakattu sämpylä ja kuppi kuumaa kuten kaikille muille matkustavaisille. Kasvisyöjälle se oli pettymys, koska muovin sisältä paljastui kinkkusämpylä.
Vahingosta viisastuneena pyysin paluulennolla juustosämpylää. Melko pitkän mutta ystävällisen selvittelyn jälkeen paljastui, että kinkkusämpylän vaihtoehtona oli kalkkunasämpylä. Suotavaa, oikeudenmukaista ja ekologista olisi tarjota myös kasvisvaihtoehto.
Toki ekologian kannalta paljon oleellisempi kysymys on suosia junaliikennettä.
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset 17.6.2007
Kahviloiden ja sairaaloiden ongelmat
Raimo Ilaskivi (HS 18.5.) kehottaa kansalaisia kapinoimaan kahviloiden itsepalvelukäytäntöä vastaan. Minusta se, että sairaaloissa toivotaan vierailijoiden osallistuvan mahdollisimman paljon potilaan hoitoon, on tätä entisen kaupunginjohtajan kapinointiin johtanutta kuohuttavaa kahvikuppikriisiä vakavampi ongelma. Kun joskus historiassa köyhät kapinoivat, niin nyt barrikadeille nousevat hyväosaiset vero- ja kahvilakapinoineen.
Veikko Tarvainen
Omaishoitaja
HS 29.5.2006
Enemmän pyöriä juniin!
Ennen hitaissa junissa oli karut tavaravaunut, joihin aina mahtui polkupyöriä tavaroiden joukkoon. Nyt nopeissa InterCity-junissa on vain kolme pyöräpaikkaa: kolme koreaa nostolaitetta, joita on hankala käyttää ahtaassa syvennyksessä. Nopeimmissa junissa, Pendolinoissa ei ole pyöräpaikkoja lainkaan.
Usein pyöräpaikkojen tarve junissa olisi suurempi. Semminkin jos lastenvaunut ovat vallanneet yhden pyöräpaikan. Tai jos joku nostolaite on epäkunnossa. On ikävä tulla junaan pyörän kanssa pyöräpaikkalippu taskussa ja huomata, että kaikki pyöräpaikat ovat täynnä, kun joku asiasta tietämätön on tuonut pyöränsä junaan ilman pyörän paikkalippua.
Polkupyöräpaikkojen niukkuus lie samaa julkisen liikenteen tahatonta alasajoa kuin pysäkkien ja linjojen lopettamiset ja lipun hintojen korotukset?
Sama ilmiö kuin monessa muussakin asiassa: vauhti kyllä kiihtyy. Mutta mihin suuntaan?
Kun VR uudistaa kalustoaan, voisiko se samalla lisätä pyöräpaikkojen määrää?
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset 8.9.2006
Julkinen hoito ja sirkushuvit
Rautatientorin luistinrata on monen mielestä kiva juttu. Parin vuoden takainen Stadionin lisäkatos oli monen mielestä tarpeellinen juttu. Koska päättäjät pitivät kumpaakin hanketta hyvin tärkeänä, miljoonat löytyivät ripeästi.
Yleisönosastoilla on jo vuosia keskusteltu vanhusten- ja terveydenhoidon huonosta tilasta. Jostain syystä siihen ei löydy nopeasti samalla lailla rahaa kuin julkisiin sirkushuveihin. Ehkä meille on käyvä kuten roomalaisille aikanaan?
Veikko Tarvainen
Omaishoitaja
Helsingin Uutiset
3.12.2006
Inhimillistä joustoa vanhustenhoitoon
Olen hoitanut kotona sairasta äitiäni viisitoista vuotta. Koska ympärivuorokautista työtä tekevälle omaishoitajalle suodaan kuussa vain kaksi vapaapäivää ja koska äitini on entistä sairaampi, en enää jaksa hoitaa häntä joka päivä. Joskus tekee mieli elää omaa elämää.
Siksi etsin äidilleni hoitopaikkaa, jossa hän voisi olla osan aikaa. Paras vaihtoehto olisi, että hoivaisin arkipäivät ja viikonloput lepäisin. Mutta Helsingin kaupungin käytännöt eivät sellaista suo. Yleensä on vain yksi mahdollisuus: kaksi viikkoa hoitopaikassa ja kaksi viikkoa kotona. Viikko – viikko vuorotteluun lie ainakin teoreettinen mahdollisuus.
Koska vanhus voi tarvita yöllä apua aivan samoin kuin pieni lapsi fyysisten oireiden, unettomuuden tai levottomuuden vuoksi, pitkät hoitojaksot ovat omaishoitajalle ylen rasittavia, kun oma uni jää liian vähäiseksi. Sairaan vanhuksen hoivassa on paljon samaa kuin pienen lapsen hoitamisessa. Mutta oleellinen ero on siinä, että kun lapsi kasvaa ja kehittyy itsenäisemmäksi, vanhuksen avun tarve kasvaa koko ajan.
Hoitopaikkaa joutunee jonottamaan pitkään, kun kaupungin päättäjät ovat käsittämättömässä viisaudessaan vähentäneet vanhusten hoitopaikkoja.
Äitini siskolla on vakituinen sairaalapaikka Myllypuron sairaalassa, Itä-Helsingissä. Läheisten siskosten kannalta olisi inhimillistä, että äitini saisi osa-aikaisen hoitopaikan samasta sairaalasta. Eräs hoitaja totesi, että omaisen toive kyllä kuullaan, mutta sellaista ihmettä ei vielä ole tapahtunut, että Etelä-Helsingissä asuva vanhus saisi sairaalapaikan Itä-Helsingistä. Toisen viranomaisen mukaan Helsingin sisäisten sairaanhoitopiirien ylittävä jousto voi olla mahdollinen uusimman organisaatiomuutoksen myötä. Byrokratiakin voi kehittyä inhimillisemmäksi.
Työssä, omaishoidossa ja sairaanhoidossa ihmiset ovat jo kauan joutuneet joustamaan äärirajoille asti. Olisiko nyt aika luoda ja suoda sellaisia joustoja, jotka eivät toteuttaisi vain ja ainoastaan kansainvälisen kilpailukyvyn vaatimuksia vaan palvelisivat myös ihmisten hyvinvointia? Varmaan jotain joustavaa täytyy tehdä, kun suuret ikäluokat tulevat vanhustentenhoidon piiriin.
Veikko Tarvainen
Omaishoitaja
HS 5.7.2006
Vanhuksista viis?
Mielenosoittajan kyltissä luki: ”Päättäjät! Pian istutte tekin paskat housuissa vanhainkodissa!!!!!” (HS 22.4.)
Ehkä juuri siinä, että näin ei tule käymään, piilee yksi oleellinen syy vanhustenhoidon huonoon tilaan. Päättäjät pystyvät kustantamaan itselleen tarpeellisen hoidon yksityiseltä puolelta sitten, kun se aika koittaa.
Kun sairaat vanhukset on siivottu pois näkyvistämme ja kun sairaudet eivät vielä koettele keski-ikäisiä päättäjiä, voimme keskittyä kulutuskulttuurin nautintoihin ilman häiritseviä omantunnon ääniä. Vanhuksista siis viis?
Veikko Tarvainen
Omaishoitaja
HS 30.4.2006
Reilun vuoden kiireetön jonotus hammaslääkärille
Varasin jokin aika sitten aikaa terveyskeskuksen hammaslääkärille. Sain sen kolmen ja puolen kuukauden kuluttua. Se ei hämmästytä minua. Mutta vähän hätkähdin, kun ystävällinen virkailija kertoi, että jos hammaslääkäri määrittelee minut kiireettömäksi tapaukseksi, seuraavan ajan saan hammaslääkäriltä vuoden kuluttua käynnin jälkeen.
Hyvinvointivaltiossamme on entistä enemmän neuvostoliittolaisia piirteitä: paperilla on kaikenlaisia oikeuksia. Vaan totuus on toisenlainen.
Pitäisikö muuttaa papereita vain käytäntöjä? Vai tuleeko meidän kehittää zeniläistä hymyilevää kärsivällisyyttä rikkinäisin hampain?
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset
Kenelle kuuluu vastuu alkoholisteista asfaltilla?
Viiskulma kello viisi. Perjantai iltapäivä. Mies makaa jalkakäytävällä. Monet ohittavat hänet vilkaisemattakaan, miten mies voi. Tuttu näky nykyään joka puolella Euroopan entistä kulttuuripääkaupunkia. Onhan viina nykyään niin edullista.
Miehellä on siisti tummansininen takki, mustat prässihousut ja tyylikäs kaulaliina. Kasvot ovat tavalliset, keski-ikäisen miehen kasvot. Mies ei ole, ei ainakaan vielä, rantojen mies. Kysyn, tarvitseeko hän apua. Mies sopertaa hyvin sekavasti, ilmeisesti alkoholin sumentamin aivoin, että hän haluaa nousta pystyyn. Mutta siihen hän ei pysty. Asfaltti on kylmä ja märkä. Viisi astetta Viiskulmassa.
Paikalle pysähtyy nainen, joka soittaa heti hälytyskeskukseen. Oli kuulemma soitettu aiemmin: ”Jonossa on. Täytyy odottaa.” Raahaan hervottoman, sekavan miehen musiikkikaupan rappusille seinään nojamaan.
Jos pakkaset tulevat, tästä talvesta tullee tappava talvi. Onhan viina nykyään niin edullista. Onhan poliisi- ja pelastuslaitoksella muutakin työtä kuin kuskata sammuneita putkaan tai sairaalaan.
Jatkan matkaani ja mietin, kuinka järkevää ja kuinka inhimillistä on ulkoistaa Suomen sosiaali- ja alkoholipolitiikkaa kohti kansalaisia, joilla on kännykkä ja myötätuntoa maassa makaavia kohtaan. Kelle kuuluu vastuu asfalttialkoholisteista?
Kun alkoholistit paleltuvat vähitellen väsyneiden silmiemme edessä, jotain oleellista kuolee vähitellen sisällämme.
Veikko Tarvainen
HS 13.12.2005
Utajärvi, Oxford, Pariisi
Pariisissa, Utajärvellä, Oxfordissa ja New Yorkissa juodaan reilun kaupan kahvia kaupungin tilaisuuksissa, koska se takaa tuottajille kohtuullisen toimeentulon ja työelämän perusoikeudet. Tavallisessa kehitysmaiden tuotannossa maksetaan usein polkupalkkoja ja käytetään lapsityövoimaa.
Ranskassa ja Iso-Britanniassa on jo parisataa kaupunkia, jotka ovat sitoutuneet käyttämään reilun kaupan tuotteita. Suomessa on kuusi sellaista kuntaa: Utajärvi, Paltamo, Kerava, Salo, Pernaja ja Jämsä.
Miksei esimerkiksi Helsinki seuraa New York - Utajärvi -akselin esimerkkiä? Onko kyse rahan, tiedon vai tahdon puutteesta?
Veikko Tarvainen
HS 20.10.2005
Pullot pois pyöräteiltä!
On hienoa, että jotkut keräävät tyhjiä pulloja pois puistoista ja kaduilta.
Koska kerääjät eivät ehdi aina ajoissa pyöräteille, olisi suotavaa, että julkisilla paikoilla juovilla olisi sen verran häpyä ja tolkkua, etteivät he rikkoisi tai jättäisi pulloja pyöräteille. Rikottu pullo rikkoo renkaat. Pahimmillaan olutpullo suistaa pyöräilijän asvalttiin.
Mannerheimintien muuttuminen viikonloppuisin pyöräilijän olutpullopujotteluradaksi on uusi suomalais-ugrilaisen citykulttuurin ilmiö.
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset 2.10.2005
HKL:n taksihinnat
Jos HKL:n hurjat hinnankorotussuunnitelmat toteutetaan, niin lyhyemmillä matkoilla taksit alkavat olla Helsingissä hintakilpailukykyisiä HKL:n kanssa. Onko järkevää alkaa ajaa alas julkista liikennettä tällä tavoin? Onko niin, että korotusten jälkeen osa poliitikoista ryhtyy vaatimaan HKL:n yksityistämistä ratkaisuina lippujen huimaan hintatasoon? Oliko vuosi sitten toteutettu HKL:n liikelaitostaminen osa samaa strategiaa, jolla moni muu yhtiö on vähitellen yksityistetty?
Veikko Tarvainen
Helsingin Uutiset 7.9.2005
|