Anki Lindqvist oli 1960- ja 70-lukujen kuuluisimpia naislaulajia. Vieläkin hän keikkailee. Vieläkin hän laulaa rauhan puolesta. Nyt hän puhuu myös mielenrauhasta.
- Elämässäni on ollut välillä vaikeita aikoja. Se on pakottanut ajattelemaan asioita toisella tavalla. Vaikka on tuskallista käydä vaikeita asioita läpi, niin se yleensä helpottaa ja oppii huomaaman, mikä on oleellista elämässä, sanoo Anki Lindqvist.
- Kun ikää on tullut lisää, nautin enemmän luonnosta. Luonto on minun uskontoni. Luonto on mielenrauhaa. Luonto antaa voimaa, vaikka välillä tuntuu, että ei jaksa. Mutta kun näkee luonnon kauneuden ympärillään, se helpottaa.
Rauha ja rakkaus
Ankin keikkailua on jatkunut jo seitsemällä vuosikymmenellä. Ohjelmisto on monipuolinen: laulelmia, folkia, bluesia, jazzia, countrya, rockia ja nostalgista poppia.
- En halua lopettaa laulamista, kun aloitin sen 4-vuotiaana Vera Tantin radio-ohjelmassa. Hän oli ruotsinkielinen vastine Markus-sedälle.
- Useimmat niistä lauluista, joita esitän, ovat kansanlaulutyyppisiä. Ne eivät ole varsinaisia iskelmiä. Eikä niitä ole tarkoitettu varsinaisiksi show-numeroiksi. Eivätkä ne vaadi kulisseikseen kimaltelevia hepeneitä tai ruusunkukkia. Kansanlaulujen melodiat ovat yksinkertaisia ja vaatimattomia. Samaa tyyliä vaaditaan niiden esittäjältäkin, miettii Anki musiikkinsa olemusta.
Syykuussa 1945 syntynyt Agneta Elisabeth Lindqvist eli Anki tuli kuuluisaksi folk-musiikkia esittäneessä kokoonpanossa Anki, Bosse ja Robert. Vuonna 1969 hän oli naispäätähti Ruotsalaisen teatterin Hair -musikaalissa. Sitten alkoi Cumulus -kausi eli yhteistyö Hectorin, Cay Karlssonin, Sakari Lehtisen ja Petri Hohenthalin kanssa.
- Armeijan kuteet päällä laulettiin rauhanlauluja. Rauhanaate on pysynyt, se on ohjelmistossa vieläkin. Elin voimallisesti 60-luvun hippiajan. Rauha ja rakkaus olivat sen sanoma. Uskoimme tosissamme, uskoimme lapsellisesti, että voimme muuttaa maailman. Uskoimme maailmanrauhan syntyvän. Se oli poikkeuksellisen hienoa aikaa. Huumeita en hyväksynyt, muistelee Anki.
- Vaikka rauhan asia tuntuu välillä aika toivottomalta, ei voi muuta kuin toivoa, että rauha tulisi maailmaan. Olen edelleen niin naiivi, että laulan rauhasta.
Anki on tehnyt musiikillista yhteistyötä myös äitinsä, kirjailija Marita Lindqvistin kanssa.
- 90-vuotias äitini on tehnyt minulle paljon sanoituksia. Minulla on hedelmällinen suhde äitiini työn merkeissä. Välillä suhde on liiankin läheinen. Kun selitän, mistä haluan laulun, äiti kirjoittaa. Luonto on myös äidille tärkeä. Hän ei kirjoita rakkauslauluja. Enkä minä laula rakkauslauluja.
Anki kokee, ettei enää jaksa samalla lailla heilua kuin nuorempana.
- Tai jaksan kyllä, mutta elämään on tullut muita arvoja kuin se, että menee lujaa koko ajan. Nyt mietin asioita enemmän.
Terapia auttaa
Välillä Anki on ollut sairaalassa, kun veriarvot ovat menneet huonoiksi. Lääkärit eivät tiedä, mistä huonot veriarvot johtuvat.
- Välillä on ollut tosi vaikeaa. Olen käynyt terapiassakin. Ensimmäinen kerran kävin terapeutin luona 20-vuotiaana. On tärkeää, että voi ja pystyy puhumaan vaikeista asioista. Minulla on ollut hyvä terapeutti. Olen käynyt myös psykiatri Claes Anderssonin luona. Hän on sekä ystäväni että terapeuttini. Arvostan häntä suuresti myös kirjailijana.
Anki ihmettelee sitä, että ihmiset usein luulevat, että kuuluisa ihminen on itsevarma ihminen.
- Mutta se on juuri päinvastoin. Kuuluisuus tuo pelon ja ahdistuksen. Silloin sinulta odotetaan jotain sellaista, mitä et ole. Kuuluisuutta tarkkaillaan suurennuslasin kanssa.
- Olen liian itsekriittinen. Minun itsekritiikki on 10 ja itsetunto 0. Välillä olen ollut hyvin pelokas ja ahdistunut.
Vaikka elämä näyttä ulkonaisesti olevan mitä parhaiten, se ei silti kerro sitä, miltä tuntuu.
- Vaikka minulla on hyvä mies, hyvä asunto, hyvä koirat ja vaikka tiedän, että kaikki on hyvin, vaikka ulospäin kaikki on hyvin, minulla on joskus hyvin paha olo, masentunut olo, Anki kertoo.
- On helpottanut, kun olen puhunut psykiatrille. Yritän olla rehellinen itselleni. Olen joskus yrittänyt valehdella itselleni. Olen valehdellut, että kaikki on hyvin. Auttaa kun myöntää heikkoutensa.
Terve hulluus
Välillä Anki on ollut lepokodissa lepäämässä, meditoimassa.
- Harrastan meditointia, se tekee hyvää. Välillä täytyy päästä yksinäisyyteen, pois tutuista ympyröistä. Silloin voi kasata itseä. Olen harjoittanut TM-meditointia. Siskoni poika, meditaatio- joogaopettaja Christoffer Kuusakoski on hyvä ystäväni, joka on tukenut minua paljon, Anki kertoo.
Anki on harrastanut myös vähän joogaa mielen ja kehon hoitamiseksi.
- Tiedän, että tekisi hyvää, jos joogaisin säännöllisemmin.
Luonto ja eläimet ovat auttaneet Ankia. Ja musiikki.
- Laulamalla ja säveltämällä on ollut helppo purkaa tunteita. Kun on vaikea puhua, musiikki auttaa pääsemään käsiksi tunteisiin.
Ankin mielestä on hyvä välillä olla vähän hullu.
- Ei ole hyväksi olla aina liian järkevä. Pientä hulluutta pitää sallia. Hyvää hulluutta elämässäni on ollut se, että kaikki rahani ovat menneet matkustamiseen. Siitä jää muistot.
- Nyt ihmiset vaikuttavat aika välinpitämättömiltä. Onko elämästä tullut liian materialistista? Tuntuu siltä, että elämästämme puuttuu läheisyyttä. Tavarasta on tullut liian tärkeää ihmisille. Nykyään ihmiset istuvat ja seurustelevat tietokoneen kanssa. On tietokone hyväkin, mutta liian usein se on lapsenvahti. Nykyään ei paljon näe, että vanhemmat ja lapset olisivat yhdessä, vaikka se olisi hyvin tärkeää, niin lapsille kuin aikuisille, Anki pohtii.
Nostot
” Luonto on minun uskontoni. Luonto on mielenrauhaa.”
” Ei ole hyväksi olla aina liian järkevä. Pientä hulluutta pitää sallia.”
Kuvatekstit:
1.
- Olen etuoikeutettu, kun voin asua kahdessa paikassa, meren rannalla Porkkalassa lapsuuden kesämökissä ja Suomen käsivarren kainalossa Enontekijöllä, tunturin kupeessa.
2.
Kahdeksan vuotta sitten Anki sai lapinkoira Morrin. Siitä heräsi mielenkiinto Lappiin. Niinpä Anki asuu miehensä kanssa kahdeksan kuukautta Lapissa ja neljä kuukautta vuodesta Porkkalassa. Morrin lisäksi perheeseen kuuluu pieni kahdeksankuukautinen porokoira Hilla.
|